Muokattu 10.11.2019

Turun tuomiokirkon haudat

Tuomiokirkon haudat

Turun tuomiokirkoon haudatut sukulaiset

1400-luku

Hauta no 70
Maunu II Tawast,
Turun piispa, k 9.3.1452  haudattu perustamaansa Pyhän ruumiin kuoriin (nyk. Tavastien kappeli). Hauta on nykyisen hautapaaden alla poikittain, jalat itään ja pää länteen. Tähän samaan hautaan on haudattu myös Maunu Tavastin seuraaja Olavi Maununpoika. Olavi Niilonpoika Tavast, ritari ja tuomari, k. 1463 ja 1467 välillä. Hänen hautansa  on samalla  kohdalla, mutta  pohjoisseinän vieressä.

Henrik Klasinpoika (Djäkn) k. 1458-59 ja Arvid Klasinpoika (Djäkn) k. 1459-60 haudattu Pyhän Ruumiin kuoriin. Hartvik Jakobinpoika Garp asemies; kihlakunnan tuomari, Pohjois-Suomen laamanni, teki testamentin Mynämäen Ravessa 17.12.1486 ja lahjoitti tilat Turun tuomiokirkolle, Laitilan kirkolle ja Naantalin luostarille, samoin määräsi leposijansa Pyhän ruumiin kuoressa Turun tuomiokirkossa, kuoli pian tämän jälkeen, ennen 6.12.1488 lapsettomana.

1500-luku

Maunu Särkilahti, Turun piispa, kuoli Turussa 12.3.1500 ja on haudattu suunnittelemaansa Kaikkien Pyhien kappeliin (Pääkuori), pääalttarin edessä, ilmeisesti hautojen 3 ja 4 välissä.

1600-luku

Johannes Laurentius Wenne, haudattu  9.4.1601 kirkkoon multahautaan, sisarensa N.N. Laurintytär haudattu 6.12.1618 kirkkoon ja tämän puoliso  Niilo Eerikinpoika Turun pormestari 1608-1616, joka haudattu kirkkoon muurattuun hautaan.

Hans Platz, hollantilainen, valtiopäivämies, Turun pormestari,  haudattu 3.1.1621 kirkkoon hänen 1. puoliso  N.N., joka haudattu 8.10.1595 kirkkoon ja 2. puoliso Brita Henriksdotter Stork, haudattu 7.10.1621 kirkkoon.1, 2

Author Duvel, kauppias, haudattu Turun tuomiokirkkoon 10.5.1636.

Petrus Bodelius, kuollut ylioppilaana 4.3.1664, haudattu 9.3.1664 kastemaljan läheisyyteen.3

Martin Miltopaeus, professori, haudattu 12.10.1679 Turun tuomiokirkkoon kirkon hautaan.

Hauta no 61
Tolpon sukuhauta, Johan Tolpo, porvari, haudattu 8.12.1681, 1. puoliso Katariina Eskilintytär Ruskiapää haudattu 25.1.1669 sekä Simon Tolpo, teologian professori, Naantalin kirkkoherra, haudattu 30.11.1711 ja tämän puoliso. Katariina  Eerikintytär Helsing haudattu 23.9.1697. Johan Tolpon nimeltä mainitsematon lapsi 25.10.1674. Michael Coreliuksen nimeltä mainitsemattomat lapset haudattu 12.7.1676, 15.4.1692 ja poika 10.9.1697. Henrik Tolpon nimeltä mainitsemattomat lapset k. 1689 ja 1694 sekä Simon Tolpon nimeltä mainitsematon lapsi k. 1695.1, 3

Johan Tolpon
nimeltä mainitsemattomat lapset, jotka on haudattu suurien urkujen alle  13.2.1655 ja  6.11.1664. Onko sama hauta, jonka Johan Tolpo osti sukuhaudaksi vuonna 1667?

1700-luku

Hauta no 9
Michael Chorelius, kauppias ja raatimies, k. 1702.

Hauta no 62

Jacob Allén, kauppias, k. 1783. Osti 7.6.1758 hautapaikan Turun tuomiokirkosta kastemaljan ja Kijkin kappelin välistä. Hauta oli 4 1/4 kyynärää pitkä, 2 1/2 leveä ja 2 1/4 syvä (kyynärä = 0,5934 m).

Turun tuomiokirkon kirkkotarhaan haudatut

Hans Platzin
nimeltä mainitsemattomat kolme lasta, haudattu 28.3.1617, 11.9.1618 ja 26.2.1622 Turussa kirkon etelä puolelle.2

Johan Tolpon äiti
haudattu kirkon etläpuolelle 20.6.1656.2

Hautaus


Turun tuomiokirkkoon on haudattu keskiajalta lähtien, joskin se on ollut silloin suhteellisen vähäistä. Reformaation jälkeen Tuomiokirkko köyhtyi ja rapistui syystä että sen omaisuuden hoito siirrtyi valtiolle ja arvoesineet ryöstettiin kruunulle sekä kirkon maaomaisuuden palautettiin niiden lahjoittajille tai heidän perillisille. Västeråsin valtiopäivillä vuonna 1527 sovittiin, että tuomiokapitulin ja piispojen tuli luovuttaa omaisuus ja tulot, jotka eivät olleet välttämättömiä kirkon perustoiminnoille. Aateli sai oikeuden vaatia takaisin sellaisia tiloja, jotka sukulaiset olivat antaneet tai myyneet kirkolle vuden 1454 jälkeen. Kirkkoa koetteli vuoden 1546 kaupungissa raivonnut palo, joka tuhosi tuomiokirkkoa pahoin. Lisäksi olivat vuosien 1576 ja 1594 pienemmät palot. Kaikki nämä yhdessä olivat saaneet tuomiokirkon rapistumaan 1600-luvun alkuun mennessä. 1600-luku oli kirkossa hautausten loisto-aikaa, jolloin hautaus kirkkoon yleistyi ja niistä saatavat tulot olivat iso osa kirkon kaikista tuloista.

1600-luvulla Turun tuomiokirkossa oli kahdenlaisia hautoja kirkkorakennuksessa muurattuja ja multahautoja ja kirkkotarhassa multahautoja. Halu tulla haudatuksi kirkkoon saattoi johtua osaksi siitä että vielä tuolloin paholaispelosta johtuen ajateltiin olevan etua kun viimeiselle tuomiolle nousi kirkon pyhien seinien sisältä. Kaikilla joilla suinkin oli varaa hankkivat hautapaikan kirkosta ja muut kirkkotarhasta. Muuratut haudat ostettiin yleensä sukuhaudoiksi, jolloin haudan omistaja oli velvoitettu pitämään hauta ja sen kohdalta kirkon lattia kunnossa. Kirkolla oli myös omia muurihautoja, jotka se oli rakennuttanut tai ne olivat joutuneet kirkon haltuun. Näitä kirkko käytti pappien ja yksityistenkin seurakuntalaisten hautasijoiksi. Multahaudat olivat sensijaan ostettu sen kertaisiksi hautasijoiksi, sellaisilta paikoilta, joissa ei ollut muurattuja hautoja. Muuratun sukuhaudan menetti kirkolle, jos sitä ei ollut käyttänyt sukuun kuuluva 30 vuoteen.

Kirkkoon hautaus oli kirkolle hyvä tulonlähde, sillä hautapaikan (lägerstället) lisäksi aina kun hautaan haudattiin kuului maksaa haudan multamaksu eli haudan avausmaksu (aikuiset 36-38 taaleri ja lapset puoleen hintaan). Muita hautaukseen liittyviä maksuja olivat erilaiset sielunkellojen (rigning, klåckorna) soitot. Soiton yksikkö oli puolen tunnin soitto, joko kaikilla viidellä kellolla (5 taaleria) tai kolmella suurimmalla eli sunnuntai kelloilla (3 taaleria). Myös ruumislaudan eli paarien ja paarivaateen (båhrklädet) käytöstä maksu oli 6 äyristä 18 taaleriin, Johan Tolpo maksanut 28 taaleria. Joskus myös maksettiin kynttilöistä ja ruumissaarnasta. Hautasmaksuista olivat vapaat tuomiokirkon papisto perheineen, tuomiokirkon palvelijakunta ja kirkon rakentajat ja korjaajat sekä isoja lahjoituksia tehneet. Hautausmaksua ei myöskään mennyt uuden tai ostetun uudistetun haudan ensimmäiseltä vainajalta. Hautaus tuomiokirkkoon kiellettiin kuninkaan määräyksellä 22.8.1784.



Kellon soitto ja hautaus
Turun tuomiokirkon kirkontileissä mainitaan soito pienillä kellloilla, soitto sunnuntaikelloilla, soitto suurilla kelloilla.

Sanomakellot (sielunkellot, sielunsoitto). Soitolla tiedotetaan seurakunnalle mahdollisimman pian kuolemasta. Soiton tarkoitus oli myös herättää elävissä ajatus kuolevaisuudesta.
Tulokellot soitetaan, kun vainajaa tuodaan kotoa kirkkoon tai kirkkomaalle. Hautauskellot (hautaussoitto, siunauskellot, saattokellot) soitetaan, kun hautaussaatto aloittaa kulkunsa haudalle hautausmaan portilta. Hautauskellot saattavat vainajan viimeiselle matkalle. Jos vainaja haudattiin sisälle kirkkoon, niin hautaanlasku tapahtui  heti sisään tultaessa, ennen  varsinaista jumalanpalvelusta ja samoin kirkkotarhaan haudattaessa pappi siunasi vainajan hautaan ja sen jälkeen siirryttiin kirkkoon. Tässä tapauksessa vainajaa ei tuotu sisään kirkkoon. Hautauskaava: kehotus, raamatunlukua, rukous, ruumiinhautaan laskeminen, kolminkertainen mullanheitto saattosanoineen ja virsi. Kiitoskellot soitetaan jumalanpalveluksen aikana tai sen jälkeen vainajan muistamisen yhteydessä.

Vuonna pidetyssä hautatarkastuksessa 1689 hautoja oli 86. Vuoden 1724 tarkastuksessa oli 86 hautaa. Vuonna 1735, jossa haudat numeroitiin ja laadittiin tarkka luettelo, nähdään että muurattuja hautoja oli 88 ja varmuudella niistä oli sukuhautoja n. 40. Lisäksi myöhemmin löytyi vielä 2 hautaa toinen naisten puolen penkkien alta ja toinen miesten puolen. Näistä toisen osti kauppias Cristoffer Allenius 1744 Agatha Antintytär Kurmanilta 48 kuparitaalarilla, hauta oli osittain naisten penkkien alla pohjoisella käytävällä Pyhän ruumiin kuorin edessä. Vuoden 1775 hautatarkastuksessa oli 81 hautaa. Riikka Kaisti 2013 ilmestyneessä kirjassaan luetteleloi 74 hautaa.

Suurin osa multahaudoista oli kuitenkin kirkkotarhassa, jossa kirkon eteläpuoli oli arvokkaampi ja mitä lähempänä kirkonseinää tai pääkuoria hauta oli sitä parempi. Hauta eteläpuolella maksoi 1 taaleri ja 16 äyriä aikuisilta ja 1 taaleri lapsilta  ja pohjoispuolella, johon haudattiin köyhemmät ja ruttoon kuolleet, 1 taaleri aikuisilta ja 24 äyriä lapsilta. Koulun ja akatemian oppilailla sekä palveluskunnalla oli omat alueet kirkkomaalla, "koulun multa" ja "akatemian multa".

Lisäksi haudankaivajat ja kellonsoittajat saivat työstään maksun suoraan vainajan omaisilta. Näistä maksuista ei kirkontileissä ole mainintoja.

Lähteet:

  1. Turun tuomiokirkko, rakkaudella rakennettu: Riikka Kaisti, 2013.
  2. Bidrag till Åbo stads historia I, Utdrag ur Åbo domkyrkas räkenskaper 1553-1634, R. Hausen, Helsingfors 1884.
  3. Bidrag till Åbo stads historia I, Utdrag ur Åbo domkyrkas räkenskaper 1634-1700, R. Hausen, Helsingfors 1901.
  4. Bidrag till Åbo stads historia under sjuttonde seklet, I Topofgrafi,  Carl von Bonsdorff, 1894.
  5. Turun tuomiokirkko vv. 1700-1827: Arvi Korhonen, Turun tuomiokirkon historia, Turun historiallisen seuran julkaisuja III, 1929.
  6. Pohjoinen reformaatio, toim. Meri Heinonen ja Marika Räsänen. 2017.
  7. Turun tuomiokirkko keskiaikana II, alttarit ja kirkolliset toimitukset, Juhani Rinne, 1948.
  8. Läntisen perinteen mukainen hautauskäytäntö Suomessa ennen isoavihaa, Olavi Rimpiläinen, Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 84, 1971.

 


Copyright © Juha Sinivaara 2019