Kopioinut 23.5.2002 Ossian Mesterton

Historiallisia tutkimuksia LI Suomen historiallinen seura
Yrjö Blomstedt.
Laamannin- ja kihlakunnantuomarinvirkojen läänittäminen ja hoito Suomessa 1500- ja 1600-luvuilla. Oikeushallintohistoriallinen tutkimus.
Julkaissut Suomen Historiallinen Seura. Helsinki 1958.

2. LAINLUKIJASUKUJA

Sääty-yhteiskunnan ajalle on pidetty ominaisena sitä, että poika peri isältään ammatin ja aseman, ja että muutenkin pysyttäydyttiin jotakuinkin samoilla sijoilla. Pyrkimys sosiaalisen tason säilyttämiseen lienee kuitenkin kaikkina aikakausina siksi voimakas, että ei ole sinänsä mitään yllättävää, että 1500- ja 1600- lukujen tuomarinsijaisissa, voidaan todeta samoja piirteitä kuin toisaalta on tahdottu nähdä keskiajan tuomaristossa,1 toisaalta 1600-luvun lopun ja 1700-luvun alun tuomarikunnassa2: selvien perheittäisten, sukulaisuussuhtein vahvistettujen ryhmien esiintyminen.

Vaikka varsinaisesti toisen polven tuomarinsijaisia edustaa vain pieni puolentoistakymmenen miehen joukko, muodostui varsinkin avioliittojen kautta - enemmän tai vähemmän selviä lainlukijasukuja tai sukuryhmiä.

Jo ensimmäinen tunnettu vakinainen tuomarinsijainen, Dönsbyn Henrik Henrikinpoika Kirjuri, on samalla eri tahoille haarautuvan tuomari- ja lainlukijasuvun kantaisä; hänen pojistaan sekä Henrik että Maunu toimivat tuomarintehtävissä.3 Kolme sukupolvea Vekkijärven sukua istui käräjiä, aluksi vain Porvoon kihlakunnassa (Pietari Niilonpoika, Lauri Pietarinpoika), mutta kolmatta polvea edustavan Olavi Laurinpojan toimialueena oli jo Häme, Uusimaa ja osa Karjalaakin. Tähän sukuun liittyi jollakin tavalla myös alilaamanni Lauri Perttelinpoika, sillä hänen poikansa majuri Henrik Ekestubbe perusteli aateloimisanomustaan sillä, että hän oli mieskannalta Olavi Laurinpojan pojan, Henrik Olavinpoika Stubben lähin sukulainen.4.

1500-luvun lopulla ja 1600-luvun alussa tapaamme ehkä merkittävimmän lainlukijasuvun, myöhemmin Speitz-nimellä kulkevan suvun, jonka rungon muodostivat Henrik Jaakonpoika ja hänen molemmat opinkäyneet lainlukija-poikansa Hartvig Henrikinpoika Speitz ja Yrjänä Henrikinpoika. Henrik Jaakonpoika oli avioliiton kautta liittynyt sukuun, jossa tuomariperinne eli voimakkaana. Jos kohta hänen appensa toimimista tuomarintehtävissä ei tunneta, olivat kuitenkin sukulaiset Hartvig Henrikinpoika ja Sigfrid Pietarinpoika tuomarintehtävissä ansiokkaasti toimivia miehiä ja Henrik Jaakonpojan vaimon äidinisän, tuomarinsijaisena toimineen Vuolteen, aiemmin Aarlahden Henrik Jönsinpojan kautta päästään Ala-Satakunnan vanhaan tuomarisukuun, ns. Tuomas Pietarinpojan sukuun, jonka kantaisä jo 1420 oli Ala-Satakunnan kihlakunnantuomarina.5 Tähän sukusikermään liittyvät sitten nuorimpien Speitz-sukuisten sijaisten kautta lainlukija Kristoffer Perttelinpoika - Yrjänä Henrikinpojan appi - ja alilaamanni Yrjänä Jönsinpoika ja hovioikeudenasessori Kristoffer Pietarinpoika - Hartvig Henrikinpojan vaimon isän sisarten miehiä - sekä vielä Yrjänä Jönsinpojan poika, Eerik Yrjänänpoika ja Kristoffer Pietarinpojan pojan vävy Pietari Jönsinpoika. Viimeksimainitun vaimon isäpuoli oli alilaamanni Henrik Jaakonpoika ja veljen lankoja mm. alilaamanni Antti Mikonpoika. Hartvig Speitzin vaimon suvun (Stiernkors) varhaisemmissa polvissa on niinikään tuomareita ja tuomarinsijaisia. (Ks. sukutaulu 1.) 1600-luvun keskivaiheilta tunnetaan toinen lainlukijasuku, Daalmannit, johon kuuluivat lainlukija Martti Mikaelinpoika ja hänen molemmat lainlukijapoikansa Mikael ja Sakarias Daalmann, mutta tämä suku ei näytä olleen läheisissä sukulaisuussuhteissa muihin lainlukijoihin. On kuitenkin mahdollista, että Martti Mikaelinpojan isä Raision kappalainen Michael Michaelis olisi jossakin sukulaisuussuhteessa 1500-luvun tunnettuun tuomarinsijaiseen, Raision kirkkoherraan Georgius Michaelikseen.6

Savosta tiedämme toisaalta, että Sääksmäen kihlakunnantuomariksi lopulta päätynyt Henrik Davidinpoika oli lainlukija Knut Knutinpoika Bockin poikapuoli ja toisaalta, että lainlukija Lauri Sigfridinpojan vaimon sisarentytär oli lainlukija Lauri Sakariaanpojan vaimo, mutta näidenkään tietojen ympärille ei saa kerittyä suurempaa genealogista vyyhteä.7 Avioliiton kautta olivat sukulaisuussuhteissa keskenään Gabriel Coronander, Lars Wigelius ja viimeksimainitun lanko Käkisalmen tuomari Johan Plagman. Tämän serkku Porvoon - Hollolan lainlukija Johan Plagman oli kihlakunnantuomari Juhana Ottenpoika Klöfverbladin tyttärenpoika.8

Pohjanmaalta oli (1500-luvun lopulta 1600-luvulle) tavattavissa ehkä lainlukijakauden merkittävin sukusikermä, jonka juriidinen luonne jatkui laajasti yli agnaattisen sukukäsitteen rajojen (ks. Sukutaulu 2). Molemmat sukutaulut, joiden kaltaisia varmaan lainlukijoitten sukulaisuussuhteitten tultua tarkemmin selvitetyiksi, voidaan laatia useitakin, osoittavat, että lainlukijakunnan piirissä ilmeni tiedostettua tai tiedostamatonta pyrkimystä »ammattikunnan» muodostamiseen. Kun tiedämme, että esimerkiksi lainlukijat Henrik Pietarinpoika ja Lydik Henrikinpoika, alilaamannit Antti Mikonpoika ja Juhana Laurinpoika sekä lainlukijat Juhana Simonpoika (Juti) ja Arvid Matinpoika - jonka vävy oli lainlukija Gabriel Melartopoeus - olivat kaksittain langoksia, voimme olettaa, että von Koskullin vuosisadan lopulla havaitsema pyrkimys tuomarinvirkojen keskittymiseen tietyille sukuryhmille juontaa juurensa ainakin jo lainlukijakaudelta.9

1.) Eriksson. Finlands häradshövdingar på 1400-talet (laudaturtyö).
2.) von Koskull, Finlands häradshövdingar 1680-1713, ss. 8-11.
3.) Ramsay, Frälsesläkter, s. 91.
4.) Ramsay, Frälsesläkter, ss. 439, 96.
5.) Ramsay, Frälsesläkter, ss. 518-519. Anthoni, Kring vår medeltidsgenealogiska forskning, ss. 23-29.
6.) Wallenius, En gammal urkund, s. 18. VA: 215 1: 163v.
7.) Valtiot. maisteri Georg Lutherin antamia tietoja.
8.) Carpelan, Åbo i genealogiskt hänseende, ss. 58-60. Westerlund, Åbo hovrätt, s. 515. Louhelainen, Hämeenkyrön paimenmuisto, ss. 54-55. RVA: Biografica,Coronander.
9.) Ramsay, Frälsesläkter, s. 225. Sumelius, Viiala-släkterna, s. 165, Stenius,Stenius, s. 15. VA: cc 8: 178-178v. Jokipii, Satakuntalaisen osakunnan matrikkeli I, s. 48. von Koskull, Finlands häradshövdingar 1680-1713, s. 11.