Johdanto

Tähän sukuselvitykseen on koottu Maria Jägerhornin s. 10.7.1636 esivanhemmat. Maria Jägerhorn on allekirjoittaneen esiäiti 10:nessä sukupolvessa. Polveutumiseni hänestä on esitetty polveutumistaulukossa. Lähteenä olen käyttänyt pääasiassa Jully Ramsayn Frälsesläkter i Finland intill stora ofreden ja Gustaf Elgenstiernan Den introducerade svenska adelns ättartavlor med tillägg och rättelser I-IX. (Huom: Historisk Tidskrift-sarjan tiedot on toistaiseksi kokonaan läpikäymättä)

Olen ottanut esitystavaksi edellä mainittujen teosten mallin. Suvut ovat aakkosjärjestyksessä ja niistä on mainittu vain Maria Jägerhornin esivanhemmat ja heidän lapsensa mahdollisine puolisoineen. Kyseessä olevat henkilöt elivät ennen isoavihaa (1721) ja kuuluivat Suomen rälssi- eli vapaasäätyyn.

Jo ammoisista ajoista lähtien oli Ruotsissa talonpoikaisylimystö, jonka jäsenet omistivat monia tiloja ja jonka keskuudesta kihlakuntien ja maakuntien johtomiehet valittiiin. Kun valtakunta yhdistyi yhden kuninkaan alaisuuteen, olivat nämä ylimykset alusta asti vapaat kuninkaalle maksettavasta verorasituksesta. Tästä sai alkunsa rälssi (ruots. frälse = vapaa) eli  vapaasääty. Muutamat Suomenkin keskiaikaisista ylimyssuvuista polveutuneet pakanuuden aikaisista mahtitalonpojista eivätkä liene koskaan maksaneet kruunulle veroa. He olivat ns. "vanhaa aatelia".

Vuonna 1279 kuningas Maunu Ladonlukko antoi Alsnön säännöllä verovapauden kaikille niille ritareille ja asemiehille, jotka ratsumiehinä palvelivat kuningasta tai ylimyksiä. Ja kun kuningas Maunu Erikinpoika 1345 antoi oikeuden kenelle tahansa vuotuisissa asekatselmuksissa ilmoittautua ratsuväkeen, saattoi tästä lähtien jokainen talonpoika, joka jaksoi kustantaa ratsun ja ratsumiehen kalliit varusteet, kohota rälssimieheksi. Kuitenkin vasta vuoden 1442 Kristofferin Maanlaki ulottaa oikeuden koskemaan myös Itämaata (Suomea). Moni suomalainen talonpoika hankkikin itselleen tälläisen oikeuden, mutta siihen pystyivät vain kaikkein varakkaimmat. Jos joku ei halunnut ratsupalvelusta enää suorittaa, siitä tarvitsi vain ilmoittaa katselmuksessa, ja niin hän oli taas veroamaksava talonpoika. Tosin  tavaksi tuli, että kerran ratsumieheksi ryhtyneet suorittivat jatkuvasti palvelusta ja heidän poikansakin seurasivat siinä isäänsä. Oikeuksien pysymistä suvun hallussa helpotti ratsumiesten naimattomille leskille ja tyttärille ja alle 15-vuotiaalle pojille ilman palvelusvelvollisuutta myönnetty verovapaus. Vuonna 1569 kuningas Juhana III määräsi, että jos aatelismies ei kyennyt köyhyytensä vuoksi ratsupalvelusta suorittamaan, ei tämä silti menettänyt aatelisarvoaan ja siitä seuraavia erioikeuksia. Näin tunnustettiin virallisesti aateluuden perinnöllisyys, ja ratsupalvelus ei enää ollut henkilökohtainen velvollisuus vaan liittyi määrättyihin, verovapautta nauttiviin tiloihin, rälssitiloihin. Rälssi oli vuodesta 1569 yhtä kuin aateli.

Kun Kustaa II Adolf perusti Ruotsin Ritarihuoneen 1626, aatelissuvut rekisteröitiin sen kirjoihin ja pääsy säätyyn muuttui riippuvaiseksi kuninkaan armosta ja tämän antamista rälssikirjeistä. Tällöin aateli jaettiin kolmeen luokkaan, herraluokkaan, johon kuuluivat kreivit ja vapaaherrat, ritariluokkaan, jonka muodostivat valtaneuvoston jäsenten jälkeläiset sekä asemiesluokkaan, johon kuului muu aateli.

Suomessa vapaasäädyillä oli merkitystä vasta 1300-luvun lopulla. Tosin täällä oli jo aiemmin ollut ylimyksiä, mutta he olivat muukalaisia. Osa heistä jäi pysyvästi Suomeen ja solmi avioliittoja suomalaisten vapaasäätyisten kanssa. Tällaisiä muualta tulleita sukuja olivat saksalaiset Djäknit, Kortummet, Bitzit, Svärdit, Flemingit, Fincket, Görtzhagenit ja Garpit sekä tanskalainen Frille-suku. Monen näiden sukujen jäsenet ovat näytelleet varsin huomattavaa osaa maamme historiassa. 1300- ja 1400 lukujen vaihteessa ilmestyy puhtaasti suomalaisia vapaasukuja. Näitä olivat Taivassalon Särkilahdesta polveutuneet Stiernkorsit eli Särkilahdet, Kylmäkosken Mellolasta Tavast-suku, Halikon Hornit ja Karpalaiset, Porvoon seudulta Stålarmit, Nousiaisten Kirveet, Raision ja Rymättylän Renkoset sekä Turun seudun Inkoset ja Hirvet.

Lahden Saksalassa 1.3.1995 Juha Sinivaara

Copyright © Juha Sinivaara 2001-2005