Etkös ole Ihmis parca aiwan arca

Juhana Cajanus 1655-1681, kirjoiti 25 vuotiaana, kuolinvuoteellaan, tämän 1600-luvun mahtavimman hengellisen runon. Runossa puhutaan kuolemanpelosta ja kaiken katoavaisuudesta. Ihmisen on tyynesti kohdattava kuolemansa, silä taivaassa häntä odottaa ikuinen elämä.

Julkaistu aluperin arkkijulkaisuna 1683 ja sitten serkunpojan Erik Cajanuksen toimittamassa vuoden 1701 virsikirjassa numerolla 278. Erik katkoi sananloppuja, jotta runo sopi paremmin laulettavaksi.

Vuoden 1886 virsikirjassa numerolla 395, josta jätettiin pois 9. säkeistö sekä 18. ja 19. säkeistö vaihtoivat paikkaa ja niiden väliin laitettiin Alfred Brynolf Roosin tekemä säkeistö "Yks ei huku: sana Herran". Muutenkin virttä on muokattu.

Vuoden 1938 virsikirjassa numerolla 455 on enää 12 säkeistöä. Säkeistöt 5, 6, 8-10, 12-16 ja 20 on jätetty pois. Virttä on aikalailla muokattu.

Nykyieissä 1986 virsikirjoissa numerolla 612 on 13 säkeistöä, edelliseen versioon lisätty taas säkeistö "Ruohot raukat ..." säkeistöksi 6 sekä 8. ja.9.säkeistö vaihtaneet paikkaa. Tätäkin versiota on vahvasti muokattu.


Yxi Hengellinen weisu, Josa Tämän mailman catowainen meno edespannan, nijn myös cuinga Ihminen Cuolemata wastan itziäns lohdutta taita.
Turusa 1683.

1. Etkös ole Ihmis parca aiwan arca, Coskas itket ylen öitä. Coscas suret suuttumatta, puuttumatta, Coucon mustan Murha töitä.

2. Tap´ on wanha tappawalla wierahalla, Luojan Laitoxen perähän, Hywät huonot Langoinensa, Lapsinensa, Syöstä sullo maan powehen.

3. Syöstä, haasta, särke, sorta. mullax murta Hirmu Courilla cowilla: Eij ole toiwo toiwotuxis, woiwotuxis, Parcu-suilla pelcurilla.

4. Parcu pojes paneminen, Catzominen Caiken Mailman menoja. Catso caicki catzeltawat, cuuneltawat. Eikö löydy loppuwia?

5. Eikö cuulu cuolewia, Catowia, Paitsi Ihmis parcaisia? Tuules, Tähdis, Taiwahalla Meres, maalla Cuolewil on cumpania.

6. Mitä maasa Matelepi Käwelepi, Maaxi muuttua pitäpi: Mitä puusa Pijscuttapi, Puusta pudota pitäpi.

7. Lennä Lindu mingäs lennät, et sä lennä Cowan Cuoleman Käsistä: Se on linnun lendäwängi, rientäwängi, Temma tuuttelemasta.

8. Kell´ on ruumis raittihimpi, rautausembi Ciun on Calalla Meresä? Surma toki surmelepi, Turmelepi, wetten Carjagin wedesä.

9. Haut´ on walmis wähäisillä Calaisilla Hauwin Hirmuisen Cuwusa; Hauwin Haut´ on cuohuwassa Cattilasa, toinen puhuwan Powesa.

10. Ruohot raucat raukenewat, ehkä owat Coreana cukasansa; Puut eij pääse paxu Juuret, Pienet, Suuret Caatahan casotesansa.

11. Kiwet owat Calliolla, Cangahilla, Ricki mullax muretahan: Rauta caicki rewäisewä, raatelewa, Ruostehelda raadellahan.

12. Eij nijn wähä woimatoinda, wäetöindä, Jota surma säästänepi; Eij nijn wahwa säellistä, woimallista, Joca käsis kestänepi.

13. Josca cannell´ caiken Ilman heität Silmän Hänen tiedustat tapansa; Käändy, culke, wäändy, wyöry, poice pyöry, Taiwas kircas Tähtinensä.

14. Kerran käändy kääntymästä wäändymästä, Käänndy käändymättömäxi. Käändy käskyllä cowalla, caicki wallan Tyhjäxi tawattomaxi.

15. Täm´ on Tuoni tulisella Taiwahalla, Tämän tähtein pesällä. Täm´ on ikä ihanalla Auringolla: Tämä wahwuus wahwudella.

16. Sijs ei ole olewata, pysywätä, Tämän mailman Menoisa: Caicki saatu, caicki muutu, caicki puuttu, Luojan Luotuin seasa.

17. Hengelliset, hengettömät, huolettomat, Menojansa muuttelewat: hetki hetkeld, Päiwä päiwäld, wuosi wuodelt, Loppuwansa lähenewät.

18. Tätä aina ajatella, muistutella, Sinun syndisen pitäisi: Tässä otta ojennusta, huojennusta, Surman sua säikyttäisä.

19. Luodut caicki catoawat, lopun saawat, laatuinensa, luondoinensa. Ongo ihmet jos sä caadut josza maadut, Synci säcki syndinensä.

20. Mik´on ilo ricastua, racastua, Caupungica catowasa? Mik´ on ilo oleskella, asuskella, Täsä turhasa tilasa?.

21. Etzi muuta elandonta, oleudonta, Pyydä taiwahan Talohon. Etzi meno muuttumatoin, puuttumatoin, Pyri taiwahan Ilohon.

22. Siell´on riemu rickahampi, runsahambi Siell´ on ilo loppumata: Siellä laulat Lapsinensi, Langoinensi, woiton wirtä wäsymätä.

23. Cosc´ ei coscan cuolemata, catomata, Sinne tääldä tulla taita. Sydän on sull´ syndis-parca aiwan arca, Ettäs suret surman Töitä.


Copyright © Juha Sinivaara 2002