|
Muokattu 29.3.2018
|
Kähkönen
Hemminki Kähkönen, synt. n. 1577-1579. Ikä 70v. (1627 ja 1629). Asui Katermassa jo 1626, jolloin maksoi kymmenyksiä 2 kappaa ruista ja kapan ohraa. Uudisasukas 1627 (nimellä Henridrich Herkonen!) ja torppari 1629-1630 samassa kylässä, mahdollisesti kotoisin Juvalta.
Lapsia:
Matti Kähkönen t. Kähköinen t. Kackonen, synt. 1594-1595. 1/4 manttaalin talollinen ainakin 1629, minne oli saattanut muuttaa Juvan Pohjoiskylästä. Mainitaan talollisena lammasperällä 1640, Katermassa 1641 ja ilmeisesti Korpisalmella 1645, talollinen jälleen Katermassa -1648- n. 1655, minkä jälkeen näyttää luovuttaneen isännyyden samannimiselle pojalleen. - Puoliso N.N., mainitaan 1648-1655.
Lapsia: (ikäjärjestys epävarma)
Pekka (?Matinpoika) Kähkönen. Isä
mahdollisesti Matti Kähkönen taulu 2. Saattaa olla syntynyt Juvalla ja
ehkä se Pekka Matinpoika Kähkönen, joka mainitaan talollisena
Katermassa 1642. Uudistilallinen ja talollinen Katermassa 1649 ja -
1653-1660-. Muutti Lammasperälle, missä talollinen -1672-1681-. K.
maalisk. 1697 (rpk). Vuoden 1685 kesäkäräjillä puitiin Kähkösen perheen
henkilösuhteita. Pekka Kähkösen kertoman mukaan hänen vanhin poikansa
Pekka on ollut kaikissa elkeissään vastahakoinen. isä oli antanut
kaimalleen hänen perintöosamsa: 70 kuparitalarin arvoisen tilan, 3
lehmää, yhden härän, 6 lammasta, hopeatuopin, puolikkaan nuotan, puolet
kaskista, kattilan ja teräjousen. Pekan käyttäytymisen takia isä
ilmoitti, että vanhempien kuoleman jälkeen tila irtaimistoineen jäisi
nuoremmalle pojalle Erkille. - Puoliso jo 1654 Marketta Huikaritar,
k. maalisk. 1697 (rpk). - Suomen historian tuhoisimpia nälkävuosia
olivat 1695-1797, joiden aikana lähes kolmannes suomalaisista menehtyi
pahojen katovuosien seurauksena. Kevättalvella 1697 suuri osa
suomalaisista teki
kuolemaa. Ennen kevättä hätäruoan aiheuttama ripuli oli keskeisimpiä
kuolinsyitä, mutta ihmisten lähdettyä liikkeelle ja kerjuulle ruoan
perässä tartuntataudit nostivat kuolleisuuden aallon huippuunsa.
Joukkokuolemien korkein aalto osui keväälle 1697, kun epidemiat
kaatoivat väkeä ympäri Suomea. Epähygieenisissä oloissa lavantauti-,
punatauti- ja pilkkukuume-epidemiat kaatoivat väkeä paikoin jopa niin
paljon, ettei kaikkia ehditty haudata.
Lapsia:
Erkki Pekanpoika Kähkönen. Talollisen poika Lammasperällä 1683, talollinen 1686-1702. Pyysi v. 1689 lupaa ottaa viljelykseen Antti Lappalaisen 1/16 manttaalin autiotilan, aikoinaan halkaistu nyt Erichin viljelyksessä olleesta tilasta. Lappalaisen tila oli autioitunut edellisvuonna talonväen kuoleman takia. Tila oli rappiolla: vähäiset pellot olivat täysin kesannoituneita, ojat sortuneita, niityt metsittyneitä ja kalavedet arvottomia. Rakennuksista oli jäljellä vain pirtti, jonka katto oli romahtanut sekä kellari (kallhus). Viljelykseen ottoa auttavia vapaavuosia ei Erkille herunut, koska hän oli saanut lykkäystä verorästien maksuun. Tila kuitenkin liitettiin Erkin tilaan, jonka veroluku nousi 1/16:sta 1/8:aan. - Puoliso jo Kaisa Ristontytär Pääkötär, mainitaan vielä vuosien 1698-1711 rpk:ssa kuten puolisonsakin.
Lapsia: (ikäjärjestys epävarma, tyttäret sijoitettu perheeseen patronyyminsä perusteella)
Risto Erkinpoika Kähkönen, s. kuolinajan mukaan n. 1674. Talollinen Lammasperän Kähkölässä (n:o 7). K. (hukkui jäihin) 27.4.1754 Sotkamossa 80-vuotiaana. - Puoliso Elina Vartiatar, merkitty kuolleeksi v:n 1735 hk:ssa.
Lapsia: (synt. ilm. kaikki Sotkamossa, vaiheita seurattu n. v.een 1750 asti lukuunottamatta Pehriä.
Risto Ristonpoika Kähkönen, synt. 1709 (rpk). Lammasperän Kähkölän isäntä isänsä jälkeen. Oli kuollut 1772. - Puoliso 23.12.1737 Sotkamossa Maalin Heikintytär Nevalatar Pielisjärveltä, synt. 1708 (rpk). Kävi viimeisen kerran ripillä Kähkölässä 6.1.1772, ilmeisesti sen jälkeen pian kuollut.
Lapsia: (synt. Sotkamossa)
Anna Ristontytär Kähkönen, synt. 28.05.1739, Sotkamo, Saunajärvi, kast. 13.07.1739. Kuoli 05.02.1815, Kuhmo, Lammasperä. - Puoliso Lauri Joosenpoika Piirainen, synt. 1732, Kuoli 26.04.1798 Kuhmo, Lammasperä. Katso Piirainen, Lauri Joosenpojan suku, taulu 6.
Lähteet:
Copyright © Jari ja Juha Sinivaara 2018