Muinaislinnoiksi eli linnavuoriksi nimitetään vartio- ja
pakopaikkoja, jotka ovat loivilta rinteiltään muurein suojattuja korkeita kallioita,
harjunlakia tai saaria. Suurin osa Suomen muinaislinnoista on jyrkkäseinäisiä
kallioita, joiden loivanousuisimmat rinteet on vahvistettu puuvarustuksella. Linnavuoret
ajoittuvat myöhäiseltä rautakaudelta historialliseen aikaan 1300-luvulle. Tuolloin
nousevien valtiomahtien ja kahden kirkkokunnan kilpailu ulottui Suomeen. Suomi
oli rajamaa, jonka kautta ruotsalaiset ja venäläiset hyökkäsivät toistensa kimppuun.
Vihollisen uhatessa muinaislinnassa sytytettiin merkkitulet. Tämä oli varoitus
kylien asukkaille, jotta he voisivat paeta turvaan linnavuorille tai metsään.
Muinaislinnat antoivat hyvän suojan ja turvan vihollisen hyökkäyksille. Samaan
aikaan eriytyvien kulttuurialueiden syntyyn on liittynyt levottomuuksia. Jotkin
linnavuoret ovat voineet olla käytössä jo varhaismetallikaudella. Kaikki
Suomen linnavuori- nimiset paikat eivät ole muinaislinnoja, vaan mäki on saanut
nimensä muhkean ulkonäkönsä ansiosta.
Saksasta Ruotsiin tulleen kuningas
Albrekt Mecklenburgilainen hallituskaudellaan (1364-89) jakoi ylhäisaatelisille
tukijoilleen läänityksiä, jotka nämä hallitsivat ja verottivat mielensä mukaan.
Näinä levottomuuksien ja valtataistelujen aikana lääninherrat perustivat
pääosin puisia pikkulinnoja. Tällöin Suomeen perustettiin Raaseporin, Korsholman
(Crysseborgh), Kastelholman, Oulun, Euran Liinmaan (Vreghdenborg), Kokemäen Isoluodon
(Åborgh) ja Uudenmaan Wartholman linna. Näistä oli 1400-luvulla käytössä vain
Raasepori, Korsholma ja Kastelholma. Seuraava linnojen perustamiskausi oli vasta
1400-luvun lopulla, jolloin rakennettiin Olavinlinna, Karjaan Grabbacka, Halikon
Vuorentaan, Paraisten Kuitian ja Sundholmin kartanolinnat.
Linnojen mahdollinen rakennuttaja on tähän aikaan Ruotsin valtakunnan mahtavimmaksi noussut mies, drotsi Bo Jonsson Grip, joka hallitsi panttina koko Suomea 1300-luvun jälkipuolella. Toinen mahdollinen rakennuttaja on Turunlinnan vouti ja Bo Jonssonin kuoltua 1386 Suomen laamanni Jacob Abrahamsson Djäkn, joka sai Albrekt-kuninkaan 1387 antamalla kuninkaallisella oikeudella hallita Turun, Satakunnan ja Porvoon voutikuntia ja rakentaa linnakkeita ja linnoituksia hallitsemilleen alueille.
Kuningas Eerik Pommerilainen ja kuningatar Margareeta syrjäyttivät 1389 vihatun Albrekt-kuninkaan vuonna 1398. He antoivat käskyn purkaa Albrektin maahantulon jälkeen rakennetut linnat ja linnoitukset, ”Itämaan puulinnat”. Useimmat pikkulinnat katoavat lähteistä tämän jälkeen, vain kymmenkunta vuotta rakentamisensa jälkeen.
Lähteet:
Lähteitä netissä:
Ilmoitathan virheistä. Otan myös mielelläni lisätietoja vastaan.
Sivu perustettu 3.4.2006
Copyright © Juha Sinivaara 2006